juhannusjuhla

keskikesän valo

Juhannus on ihana aika vuodesta, vaikka kuinka sataisi.

Perhepotretti

Terhon huone

Terhon maisema

Kivasti näkyy meri ikkunasta. Parasta on, että ensimmäiseksi aamulla silmät avattuani näen ison vaahteramme oksiston. Huono puoli on se, että näen sen joka aamu aikaisemmin ja aikaisemmin. Aurinko huijaa luulemaan, että kello viideltä on kymmenen aamulla. Pari kertaa oksiston tuijottelu on jo palkittu yllärikiipijällä: Viikko sitten huomasin käpytikan kiipeilevän ja koputtelevan puussa. Aiemmin eräänä aamuna aikaisin puuhun juoksi joku tunnistamaton ihme-eläin. Niiden parin sekunnin aikana, joina ehdin otuksen nähdä, olin havaitsevinani yhdistelmän ainakin koirasta, ahmasta, supista, kissasta, näädästä ja oravasta. Hämmentävää. Olin silloin ihan varma, etten nähnyt unta. Enää en ole; Gordonin "Lähde luontoon" -kirjasestakaan en löytänyt mitään vastaavaa.

Mainittakoon maisemista vielä se, että Gordon näkee kuulemma aina ensimmäiseksi rouva Naapurin.

Terhon takka

Yleisön suosituksesta tyhjensin takan päällisen kirjoista ja laitoin tilalle pehmusteeksi tyynyjä. Nyt siellä voi istua. En tiedä vielä onko se mukavaa vai ei. Tilaa ei ainakaan ole valtavasti. Odottelen kuivaa kautta ja talon seinään nojaavien puisten tikkaiden kuivumista. Ajattelin testata, josko niitä pitkin olisi hyvä ja näppärä kiipeillä takan päälle. Ja alas kanssa.