Moi! Anteeksi sähköpostilotosta, mutta en tiedä mihin lähettää postia kun on vain puhelinnumeroita. Olin eilen Mariassa koko päivän cuboideum-kuvausprosessissa. Kiitos iloisesta palvelusta! Kaikki on hyvin, mutta on vähän haasteita maailmankuvan järjestelyssä.
Ihan pirun vaikeaa olla varaamatta jalkaa! Kuitenkin aina välillä epähuomiossa varaan vähän, tai törmään pöydänjalkaan niin että jalka vääntyy. Ei kai oo vakavaa, kun en kuitenkaan koko painollani varaa murtumajalkaa?
Voinko istua tuolilla niin, että jalka on maassa ja varautuu oman painonsa verran? Voinko samalla varovasti taivuttaa jalkaterää? Voinko kävellä kepeillä niin, että vasenkin jalka tekee kävelyliikettä jossa paino jakautuu keppien ja jalan välillä niin, että jalka varautuu istumisen verran? Tämä on helpompaa ja kevyempää käsille.
Eilen kämmenet (sekä iho että lihakset) tulivat kepeillä kävelystä niin kipeiksi, että yöllä heräilin kipuun ja tänään ei tod huvita lähteä kotoa. Kotona hypin yhdellä jalalla. Toivon kyllä, että kämmenet tottuu keppeihin, koska odotan innolla ylimääräistä käsitreeniä.
Pitäisikö tukisaapasta pitää kotonakin? On vähän ahdistavaa, ja se on sisällä turhan lämmin. Ainakaan nukkuessa en sitä pidä. Tällöin asentoa vaihdettaessa saattaa jalka vääntyä peiton painosta. Ei varmaan ole vakavaa?
Voinko ajaa polkupyörällä? Ajoin jo eilen Itäkeskuksesta Marjaniemeen 1,6 km matkan, kun pyörä aamulla jäi Itikseen. Pyörällä voi ajaa niin, että vasen jalka vain pyöräyttää polkimen ympäri ja oikea jalkaa tekee työn, myös ylämäissä tarpeeksi pienellä vaihteella. Tällöin vasen jalka varautuu istumisen verran. Keppien kuljettaminen tarakalla on kyllä vaarallista.
Matka metrolta kotiin kestää pyörällä hitaasti polkien 7 minuuttia, bussilla+kepeillä 3+14 min. Oikaisisin mielelläni tuon käsirasituksen polkupyörällä, kun sitten kaupungilla tulee ihan tarpeeksi kepeillä kävelyä. Haluaisin kuitenkin lähteä kotoa ja nähdä ystäviä.
Ystävällisin sadevaahteraterveisin,
Gordon (nimi vaihdettu)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti